Haltin ja Teddyn kanssa on käyty paljon kelkkailemassa. Haltilla on kaulus huurteessa. =)

Halti jäällä.

Kaunis talvi.

Nythän olenkin sairaslomalla tämän kuukauden. Kävin leikkauksessa ja parantelen nyt kotosalla.

Joulua kovasti odottelen. Lahjoja olen hankkinut jo jonkun verran. Ainii ettähän työ tiiäkkään, että käytiin isännän kanssa kaksin Virossa lemmenlomalla. Oltiin pari yötä siellä kylpylähotellissa. Käytiin baarikierroksella, vaikka teoria menikin niin, että otetaan aulabaarissa vaan yhdet että jaksetaan sitten seuraavana päivänä kierrellä. Otettiin siinä useampi ja käytiin sitten muuallakin. Mutta pitkästä aikaa meillä oli tosi mukavaa ja koko reissu oli ihan huippuonnistunut! Sain siis muutamat lahjatkin sieltä hankittua.

Kirppiksiä olen kierrellyt ja tehnyt kivoja löytöjä. Sisustukseen ja yhden ihanan tunikan, mistä tuli miulle uusi naurujoogavaate. Ei ole toista samanlaista. Joku on siis itse maalannut kuvia siihen. Se on ihan tosi ihana! Naurujoogaa olen pitänyt muutamia kertoja. Nyt on pakko pitää siitäkin pidempi tauko leikkauksen takia. AVH-ryhmän kanssa on ollut myös tapaamisia. Ja ensi viikolla meillä on pikkujoulut. Superia!

Mukavaa joulunodotuaikaa kaikille!

Kesällä oli myös vanhimman poikani rippijuhlat. Pidettiin ihan pienet juhlat vaan, ajatuksella kummit ja mummit. Se oli ihan sopiva määrä meille.

Olen pitänyt pari naurujoogasessiota ja viikon päästä on yksi sessio. Ja yritän lokakuussa pitää vielä pari. On ihanaa nähdä ihmisten nauravan. Ja on ihanaa kuulla ihmisiltä kuinka hyvä fiilis siitä tuli.

Olen ollut myös käynnistämässä paikallista nuorten AVH-ryhmää. Meillä on todella mukavaa porukkaa siellä. Koen, että ryhmä tuli tarpeeseen. Oletan ja toivonn, että muillakin olisi samanmoiset fiilikset ryhmän suhteen.

Tällä hetkellä odotan päätöstä osatyökyvyttömyydestä. Sehän annettiin vain vuodeksi eteenpäin ja nyt se vuosi jo mennä hurahti. En tiedä mitä teen jos tulee kielteinen päätös. En millään pysty tekemään kokopäiväistä työtä. Vaikka tilanne on jonkinverran parempi, niin ei se silti riitä siihen, että voisin olla töissä koko päivän. Välillä tuntuu jopa, että ei miulla mitään enää ole. Kunnes tulee päivä, jolloin täytyy keskittyä enmmän tai ajatella enemmän, sitten sen taas huomaa. Väsymys tulee, ja unohdukset lisääntyy. Puhehäiriötkään eivät ole täysin hävinneet ja välillä en löydä oikeita sanoja, ne vaan häviävät.

Tässä kesätunnelmia.

Yksi yöpaikoistamme.

Väillä piti herkutella.

Nyt on hirmu hinku matkustaa etelään, mutta eihän tässä ole varaa mennä minnekään. Joskus sitten...

Mukavaa ja aurinkoista syksyä!

Miusta on niin mukavaa sisustaa matkailuautoa. Kun vasta viime kesänä se hommattiin ja sitä ennen on lainattu kaverin vaunua, niin on mukavaa kun saa laittaa ihan oman näköiseksi auton. Pikkuhiljaa olen ostellut sinne astioita ja muuta tarpeellista. Eilen löysin Lidlistä oviverhon, jospa tulisi vähemmän hyttysiä sisään. Kirppikseltä kävin hakemassa lapsille Aku Ankan taskareita lukemiseksi ja yksi uusi matkapelikin löytyi. Ja sitten kun menee tappeluksi, niin voivat välillä pelata kännyköillään. Yritetään kuitenkin välttää liikaa kännyköitä.

Tulee ainakin viettyä aikaa yhdessä. Loman jälkeen ollaankin saatu toisistamme yliannostus. Joka kesä tätä odottaa yhtä paljon. Loman jälkeen olen sitä mieltä, ettei ikinä enää. =D

Hyvää Juhannusta ja kesää jok ikiselle!

Mutta nyt kuulumisia. Miulla on tapana löytää itseni milloin mistäkin projektista tai hankkeesta. Joskus kesken kaiken ajattelenkin, että miten hitossa mie olen tänne päätynyt. Tai mitähän hittoa mie oon tekemässä. Yleensä kyllä positiivisessa mielessä.

Pari viikkoa sitten kävin ylittämässä mukavuusalueitani. Ja se oli hiton hauskaa. Vietin viikonlopun aivan erilaisissa merkeissä, mihin olin tottunut. Söin ruokia, mitä en olisi koskaan kuvitellut syöväni. Heittäydyin hulluksi aivan ventovieraan porukan kanssa. Ja niin minusta tuli sen viikonlopun aikana naurujoogaohjaaja!! Ehhehhehhe Oli aivan huippuviikonloppu!! Se oli oikeastaan matka. Matka uuteen minään. Ja kun oli aika tutustua uuteen minään, niin minä itkin. Ei ole miulle kovin luontevaa sekään, varsinkin tuntemattomien kanssa. Mutta oli varsin puhdistava matka.

Kuvassa on tärkeä viesti meille kaikille. Tässä alakuvassa on salaattiannos, ja kyllä söin tuon voikukankin. =)

Kaikki ruoat oli siellä niin kauniisti aseteltu esille.

Viime viikonloppuna oli tyttären 12v synttärit. Ja siinä hurahti lähes koko viikonloppu. Ja tietysti oli koulujen päättäjäiset ja eskarin päättäjäiset. Niin se viimeinenkin lähtee kouluun. =)

Nyt tulee niin paljon kirjoitusvirheitä, että en jaksa enää korjata niitä. Joten annan mennä nyt.

Ensi viikonloppuna lähden tyttäreni kanssa avh-tapahtumaan koko viikonlopusi. Odotammen sitä molemmat innolla. Siitä tulee äiti-tytär viikonloppu. Laatuaikaa. =) Muutenkin avh asioissa on ollut uusia juttuja. On saatu perusteeua uusi vertaistukiryhmä. Minustta vertaituki on kaikkein parasta. Tietää, ettei ole yksin.

Haltikin täyttää kuun lopussa 2v. Sillä onkin ollut vähän uhmaa havaittavissa. Pari kertaa on karannt pihasta. Ollaan saatu olla aika tarkkana sen kanssa. Korapuistossa ollaan kaäyty sen kanssa vähän tutstumassa muishin koiriin. Halti tulee aika hyvin juttuun toisten kanssa. Isommat koirat vöhän pelottavat sitä. Tässä vielä kuva Haltista koirapuistossa.

Mukavaa kesäjatkoa!!

Onpa ollut ihannaa kun eaurinko on paistanut lähens joka päivä tällä viikolla. Meillä on vielä jonkin verran lunta, paitsi pylrötiellä, tiet on sulaneet kyllä. Tuleehan se takatalti vielä sieltä, mutta nautitaan näistä keleitä nyt kun voidaan,

Tämä viikko on ollut ika rankka. Oli neljänä päiväna töissä ja yhtnä päivänä olin kolulla puhumassa lähihoitajille avh:sta. Sen kolupäivän jälkeen olein tosi väsynyt. Puhuin pari päivää ihan puuta heinää. Mikä oli perheelle taas yhtä hupia. Nooh nautoin iteskin mukan. =D

Aina välillä luulen, että puhe olis jo mennyt parempaan, mutta sitten saattaa tulla päiväi, jolloinb tulee paljon virheita. Tai ei löydä sanoaja. Ei yksinkertaiseti muista mikä joku sana on. Tai niinkun koululla kävi, en löutänyt oikeata muotoa. Onneksi osiakelijat auttoivat. En kuitenkan ota siitä ressiä. Omasta mielstäni olen käsutellyt tänän asian. Itseasiassa, nyt kun luen tätä tekstiä, niin puhe on väsyneinä päiväina aika asamlaista. Kirjaimset vaihaa paikka tai tulee munansaannoksia. Ne vasta on kin hauskoja. =D

Täänän pidän lepuutuspäivää. Siivosin eilen ja touhusin muutenkin kaikenlaista, joten nyt täytyy levätä, jotta jaksan mennä huomenna töihin. Onneksi ensi viikolla on 2 arkivapaatakin. Ei ole niin tiukka viikko kun nyt oli.

Olen liika aikasin miettinyt tulevaisuutta. Nythän olen vain sijaisena ollut. Syksyllä pitää hakea uudestaan osatyökyvöömyyseläkettä. Olen pohdiskellyt, että jos tilanne paranisi kuitenkin ja voisin jatkaa normaalisti töisö. Mutta pakko olla rehellinen itselleen. Ei se tästä paljon ole muuttunut. Mutta en voi kuitenkaan sijaisena loppuleämääni olla, että mistähän sisin osapäivätyön vaikuitesa. Se on muutaman kerran käunyt mielssä, mutta yritän nyt vielä olla liikoja pohtimatta. Asioilla on kuitnekin tapana järjestyä. On miulla muitekin juttuja tulossa liityen AVH. Jäänitykesllä odotan. Sitten ku ne on ajankohtaiia voin täälläkin paljastaa.

Pääsiäsitä odotellaan koko perheen voimin. Ollan menossa kylpylään tuttavaperheen kanssa pariksi yöksi. Ihanaa!

Mukavia ja aurinkoisia kevätpäiviä lukijoill! =)

On ihana aurinkoinen päivä! =) Mukavaa laskiaista!

Nyt täytyy muistella vähän pidemmältä ajalta juttuja. Marraskuun lopulla oltiin koko perhe AVH-perheiden virkistysviikonloppua viettämässä Tampereen kylpylässä. Eli AVH tarkoittaa aivoverenkiertohäiriötä. Jommalla kummalla perheen vanhemmista on ollut AVH. Oli mukavaa tavata muitakin samassa tilanteessa olevia perheitä. Ja saatiin uusia ystäviä, joilta saa myös vertaistukea tarvittaessa.  Lapsetkin viihtyivät, ja heillekin oli varmasti tärkeää nähdä, että heidän äiti ei ole ainut kellä ei esim muisti pelaa. Meitä on muitakin ja oli ihanaa saada tutustua muihin perheisiin. Ja mikä parasta, kaikki oltiin suurinpiirtein samaa ikäluokkaa ja samojen asioiden kanssa painivia.

Joulu oli ja meni. Samalla vanhalla kaavalla. Mukava joulu. Ei siitä sen enempää. =)

Uutta vuotta vastaanotettiin kotona saunoen ja syöden herkkuja. Muutama raketti ammuttiin. Haltillakin sujui melko hyvin ilta. Hää kun pelkää raketteja niin kovin.

Töissä tosiaan olen ollut paljon. Neljä päivää putkeen menee just just. Viides päivä ei varmaankaan sujuisi. Onneksi ei ole ollutkaan. Esimies pyrkii tekemään sellaset vuorot, ettei miulle tulekaan viittä päivää putkeen. Yleensä neljän päivän jälkeen olen ihan kuitti ja puhe yms on liiba laabaa.

Tässä kuussa pääsen vihdoin vertaistukikurssille. Olen sitä odottanutkin. Jotenkin miulle on hirmu tärkeää, että voisin auttaa muita infarktin saaneita. Ja tämä olisi yksi tapa.

Hahahah loppukennykseksi voisin laittaa pari hauskaa sammakkoa, mitä oon päästelly suustani viime aikoina.

"Mulkul on nälkä" sanoin eskari-ikäiselle pojalleni. Tarkotin sanoa" Mul kyl on nälkä".

"Laitanko opiskelijan kuoppaan?" Kysyin töissä työkaverilta, kun kauppareissua pohdittiin.

Takki oli tyköystävä. =)

Ja jälleen opasti eskarilaista, että Suomessa kaksikielinen saa. Tarkotin että Suomi on kaksikielinen maa. =)

Juu, näitä tulee päivittäin ja meillä on hauskaa. Mies nauraa ihan kipeenä miulle välillä.

Laitanpa vielä muutaman kuvan joulunajalta. Mukavaa vuoden alkua! =)

Välillä oli hetkiä, jolloin en uskonut laihtuvani ollenkaan ja olin välistä viikkoja tekemättä mitään. Sitten taas spurttasin, no joo pariksi viikoksi  (lue: päiväksi). Eli on/offilla menty koko vuosi. Laihduttaa, ei laihduta, laihduttaa. Hyvinkin sekavaa, mutta kiloja on hävinnyt, eli joku homma on toiminutkin. Jatketaan samalla tyylillä siis. =D

Ostin vihdoin salille juomapullon. Ollaanhan siellä reilu puol vuotta ravattu. Siinä on palkinto. (Menetettyjen kilojen lisäksi.)

Jotkut ehkä muistavat, että jouduin tuon ekan työkokeilun keskyttämään väsymyksen takia. Täytyy kyllä myöntää, että olen jo aika väsynyt nytkin. Mutta ajattelin, että jos nyt pärjäisin tulla kuitenkin, kun töitä ei kuitenkaan joka päivä ole. Eikä tässä hirveästi valinnan varaakaan ole. Pakkohan se on jotain yrittää.

Alkaa muutenkin tuntua, että tää koko miun blogi on yhtä väsymyksen valittelua, mutta se kuuluu miun elämään niin voimakkaasti. Aina väsynyt. Nyt en ole jaksanut pitää hirveästi ystäviinkään yhteyttä, haluan vaan olla. Työssä ja perheessä on ihan tarpeeksi (välillä tuntuu, että joskus liikaakin).

Perjantaina menen neurospykologille, täytyy hänen kanssaan vielä jutella tästä väsymyksestä.

Pirteämpiä päiviä odotellessa!

P.s. Olen kuitenkin ihan oikeasti onnellinen tuosta työpaikasta. Aivot vaan ei jaksa pysyä aina mukana... ;)