Tuli pikkasen takapakkia. Iski kunnon keuhkokuume. Piti käydä muutama päivä sairaalassakin saamassa antibioottia suoraan suoneen, kun ei muuten tahtonut tehota.

Ikinä en oo noin pal seurannu urheilua, kun noina muutamana sairaalapäivänä. Saakelin olympialaiset. Kaks mammaa oli miun kans samassa huoneessa ja toinen hallitsi kaukosäädintä. Mut nyt mie oon kattonu kumparelaskua, halfpipee, syöksylaskua, pujottelua, mäkihyppyä, kelkkailua, miesten luistelua ja jotaa lautailua. En muuten ihan heti kato urheilua.

En päässyt alottamaan työkokeilua ollenkaan. Ja näyttää nyt siltä, etten tässä kuussa pääsekään. Otetaan ny ihan iisisti vaan.

Pien jäpäkin on ollu kipeänä ja hääkin yli viikon pois hoidosta. Vesirokko iski samaan aikaan ,kun miun keuhkokuume. Onneks oma äitini on ollut täällä apuna, kun olin sairaalassa.

Kyllä tuntuu hölmöltä. Mie valmistuin lähihoitajaksi, mut oon ollu hoidettavana enempi. Ja harmittaa, kun en päässyt kunnolla aloittamaan töitä ja saamaan kokemusta kunnolla heti alkuun. Nyt kaikki tuntuu vaikeammalta jo ajatuksena, että pitäisi etsiä töitä jossain vaiheessa. Tympii.

No kuhan mie nyt tästäkin ensin paranen, niin tuntuu varmaan paremmalta. =)