Olin liian toiveikas työkokeilun alussa. Eikai sitä noin vain voi palata työelämään ja kuvitella, että kaikki on kunnossa. Olen ollut tosi väsynyt. Ja siksi kaikki on hieman hankalempaa. Ei jaksa keskittyä, tulee unohduksia. On tunteet pinnassa.

Vaikka olin varautunutkin siihen, etten ole kunnossa, enkä voi vaatia itseltäni samaa kuin ennen, niin kyllä se silti kolautti. Kotona olin jo hyväksynyt itseni, mutta työelämä onkin toinen juttu. Ennen pystyin tekemään sitä ja tätä ja ehkä viel totakin. Nyt vain osan siitä. Ja kotona enää juuri mitään. Väsy.

Juttelin tänään neuropsykologin kanssa asiasta. Sanoin, että oli tarkoitus ensi viikolla lisätä yksi työtunti lisää päivään. Sovittiin, ettei lisätä. Ja jos väsymys jatkuu, niin katsotaan uusiksi koko työkokeilua. Huoh. Kai se vaan on hyväksyttävä, että tämä on pidempi prosessi, kun osasin ajatella. Ei ne aivot ihan tosta noin parane.

Väsymyksestä johtuen mielialakin on ollut maassa hieman. On tosiaan sellanen vajaa olo. En osaa samoja asioita, en muista, enkä tule ajatelleeksi kaikkea. Ehkä se kolahti kaikista eniten, etten pysty kaikkeen samaan kuin ennen. Vituttaa. Mutta tiedän myös, että nämä kaikki tunteet on kai läpi käytävä joskus. Kai sitä saa olla hieman vittuuntunut, kun ei osaa jotain ihan perusjuttua, tai se ei mene ykisnkertasesti kaaliin. Kun on vajaa, ni on vajaa.