Lääkäri soitti miulle eilen. Sano kirjottavansa miulle puol vuotta sairaslomaa.Tulihan sitä oltuu kolmisen viikkoa töissä. Toisaalta helpotti, kun sai tietää mitä tapahtuu. On ollut aika sekavaa aikaa, kun kaikki pähkäilee mitä pitäisi tehdä.On vaikea suunnitella mitään esim. kesälomareissuja, kun ei tiedä mitä tapahtuu edes ensi kuussa. No nyt tiedän.

Toisaalta taas vituttaa. Lähinnä siksi, etten pystynytkään siihen. Odotukset olivat liian kovat. Mutta kun olen palautunut muuten hirveän hyvin, niin sitä kai luuli pystyvänsä normaaliin tapaan tekemään työtä. Väsymyksestä johtuen tuli takapakkia. Puhe alkoi taas kangerrella, muisti pätki yms. Olisi henkisesti helpompaa olla saikulla, jos miulla olisi vaikka jalka poikki. Vaikeampi hyväksyä itsensä tällaisena. Ystävät kielsivät minua käyttämästä sanaa "vajaa". Toimintahäiriö on kuulemma parempi. Niinhän se on. Kai sitä vaan haluaa ruoskia itseään vaipuessaan samalla itsesääliin. Onneksi vain hetkellisesti. Kyllä tämä tästä helpottaa, kunhan pääsen asian kanssa "sinuiksi". Voihan siihen hetki mennä.

Onneksi ollaan hyvää vauhtia menossa aurinkoiseen kevääseen. Silloin yleensä piristyn muutenkin.