Miten tää sairaslomalaisen elämä voi olla niin kiireistä? Teenkö mie ite siitä kiireistä vai muut? Oon jo aikasemminkin ihmetelly, että miten helvetissä sitä ehti ennen töissäkin käymään.

Mie en millää nyt jaksais korjata kirjotusta, joten annan nyt vaan mennä, yrittäkää saada selvää.

Käytyin penkojen kanssa laittamassa passit hakuun. Ens kuussa pukkaa Tallinnan reissua saligandyn merkeissä. Ainoastaan pimeiimäianen (voi tittu tosta ota erkkikään selvä) Eli piemiimäinen (eikä tosta) kerta viel, pienimmäinen jää mummon ja koirien kannsa kotiin. Ihana pääsät lomalle, vaikka pelireissu onkin. Ainoistaa raha vähä huolettaa, mut on meillä vähän säästössä. Lomalla on veemäistä olla, jos ei voi yhtään antaa mennä.

Isäänllä oli synttärit, joten leipasin kakunkin oikein. Anoppi ihastu kakkiin kovin (arvaatte, että tää on helevetin hauskaa, nauran ääneen tääl). Mut joo aoikeesti se otti lisääkin kaakua ja kehu sitä oikein ääneen. Meillä ei siis ole lämpinät anoppi miniä- välit. Pelkästään kohteliaan ystävälliset, parjaimmollaan.

Tässä pisteet kotiin-kakku

Isöntä tietysti kävi viihteelläkin synttäreitten kunniaksi. Miulla menee silloin yleensävalvomikseksi. Joten iste synttäripäivänä olin todella väsunyt, enlä olis millään jaksanut enää emäänöidä. Mut ny nekin ohi. Äitienpäivää odotellessä. =)

Kaveri ja molemien lapsien kanssa käytiin yhdellä laavulla eveiden kanssa, oli niin kova tuuli, ettei oli voinu tehdä tulia. Syötiin makkarat ja muut eväät meillä. Hauskaa sekin oli. Ja ssa tin kuitenkin ulkoitua.

Kirppareita on kierretyy, on lapsen hammaslääkäriä ollu, omaa neurospykologa, tulossa keskimmäisen koulupalaveria, luokkaretket yms. Pitäs kotonakin jatain saada aikaseksi. Enkä vieläkään osaa elää hitaamin, vaan olen kestoväsynyt jatkuvasti. Nukuin mie yhdet päikkärit ööööö yks päivä. =)

Luovuin taas kerran laihiksesta, tai ainakin laihuttamalla laihiksesta. Pitkään aikaan ei ole tapahtunut mitään, vaikka olen kuinka yrittänyt. Ajattelin, että olen vatmasti niin väsybyt, ettei se onnistu. Joten unohdan vaa*an, katon kuitenkin mitä suuhun työnnän. Tarkotus ei ole kuitenkaan hankkia yhtään kiloa takasin.

Jaaha, koilulaiset tilevet kothat kotiin. Täytynee alkaa ruoan laittoon. =)