Ei miusta kyl taida selvää ottaa. Vast kirjottelin, että unohan laihiksen hetkeksi kokonaan. No arvatkaa vaan mikä tilanne on nyt? Oon täysnutrauksella neljättä päivää. =) Nyt ei oteta niin pitkää pätkää, kun viimeksi. Aattelein viikkoa korkeintaa, eikä sekään oo niin justiinsa. Nyt on lähteny 2kg. Jos täst viel kolmas tippuis, ni oisin tyytyväinen siihenkin. Tökkii vaan toi pirtelö aika pahasti. Yritän silloin aina ajatella miksi teen tätä.

Kirppiksillä oon käyny iteksee ja ystäväni kanssa. Ihania löytöjä tehnyt! Eikä maksanut juuri mitään. Nyt vaan odotellaan kunnon lämpösiä, niin pääsen kokeilemaan mekkoja. Lapsillekin löysin hyväkuntoisia vaatteita edukkaasti.

Tähän huiviin ihastuin heti. =)

 

Yhden ystävän kanssa on otettu tavaksi käydä yhdessä lenkkeilemässä pari kertaa viikossa. Oisko me nyt jotaan kuukauden verran käyty säännöllisesti. Mukavempaahan se on kun yksin lenkkeily. Tulee samalla purettua ilot ja surut. Me sanotaankin niitä terapialenkeiksi. Käydään me vielä kumpikin tahoillamme omillakin lenkeillä. Olen huomannut, että kuntokin on ihan huomaamatta noussut. Yhtenä päivä olin Haltin kanssa kahdestaan kävelyllä, kun tuli ihan utopistinen ajatus mieleen. Miun ois tehnyt mieli juosta!! Hullua. En edes muista milloin olisin viimeksi juossut yli kymmentä metriä putkeen. Vähän säälittävää ehkä, mutta totta. Enkä varmaan oo ainut maailmassa. En kuitenkaan vielä uskaltautunut juoksemaan kuin ihan pikkasen. Ennen kun saan painoa alemmas. Meillä on suvussa nivelongelmia ja miulla on ollut polvet aina heikko kohta. En halua niiden kipeytyvän kesken parhaimpien ulkoiluilmojen. Haluan kuitee käydä lenkkeilemässä. Niin haluaa Haltikin.

Tässä tämän päivän lenkiltä.

Ps. Ottakaahan muutkin sohvaperunat aurinkoa ja hyvää mieltä ulkoilemalla. T. Halti