Viimeksi taisin manailla, että osapäivätöitä on aika nihkeästi tarjolla. Parin päivän päästä sain puhelun, jossa minua kyseltiinkin töihin. Olen nyt samassa paikassa jossa olin keväällä työkokeilussa. Eli en mie varmaan ihan huonosti pärjänny, kun nyt kyselivät hommiin. Yksi tuttu on siellä töissä ja hää oli nähnyt facebookissa miun päivityksen, jossa kerroin alkavani etsiä osapäivätyötä. Hää oli siellä töissä miut maininnut, kun heillä alkoi tulla työvoimasta pulaa. Ja niin päätyivät soittamaan miulle. Nyt teen 4 tuntista päivää tarpeen mukaan. Välillä on 4 päivää viikossa töitä, välillä 2.

Jotkut ehkä muistavat, että jouduin tuon ekan työkokeilun keskyttämään väsymyksen takia. Täytyy kyllä myöntää, että olen jo aika väsynyt nytkin. Mutta ajattelin, että jos nyt pärjäisin tulla kuitenkin, kun töitä ei kuitenkaan joka päivä ole. Eikä tässä hirveästi valinnan varaakaan ole. Pakkohan se on jotain yrittää.

Alkaa muutenkin tuntua, että tää koko miun blogi on yhtä väsymyksen valittelua, mutta se kuuluu miun elämään niin voimakkaasti. Aina väsynyt. Nyt en ole jaksanut pitää hirveästi ystäviinkään yhteyttä, haluan vaan olla. Työssä ja perheessä on ihan tarpeeksi (välillä tuntuu, että joskus liikaakin).

Perjantaina menen neurospykologille, täytyy hänen kanssaan vielä jutella tästä väsymyksestä.

Pirteämpiä päiviä odotellessa!

P.s. Olen kuitenkin ihan oikeasti onnellinen tuosta työpaikasta. Aivot vaan ei jaksa pysyä aina mukana... ;)