Halti tuli meille kolme päivää sitten. Teddy ei ollut kovin innoissaan tulokkaasta, mutta nyt ne tulevat jo melko hyvin juttuun.

Kolmessa päivässä Haltikin on muuttunut arasta koiranpennusta melkoiseksi riiviöksi. Kengät saa kyllä kyytiä. Aamulla se oli noussut pöytää vasten seisomaan, ja veteli juustoa minkä kerkesi. Huomaa kyllä kuka on kotiunut.

On ihanaa seurailla pennun touhotusta ja pikkuhiljaa sen kehitystä. Ja miten iloinen se on, kun perhe herää aamulla!

Näin aluksi voisin pikkuisen valottaa muitakin taustatietoja blogistani. Heinäkuun alussa sain aivoinfarktin. Aivan yhtäkkis yllättäin. Eipä ne kai muutenkaan kauheasti varoittele. Olen toipunut melkoisen hyvin, puhuminen ja kirjoittaminen vaativat vähän kuntoutusta. Niinpä puheterapeuttini (terveisiä vaan)  keksi oivan kuntoutusmenetelmän, blogin pitäminen. Varsinkin kun meille tuli justiinsa uusi perheenjäsenkin. Eli näillä mennään.

Yritän kirjoitella muutaman kerran viikossa. Tämä vaatii hiukan ponnistelua, kun kirjoittamiseen menee oma aikansa. Ja joskus sen takia suattaapi olla että motivaatiokin hukkuu. Mutta yritän pitää pinnistellä, koska omaksi parhaaksihan tämä on.

P.s. Halti kuorsaa ääneen pöydän alla, ei uskoisi, että pienestä koirasta lähtee noin iso ääni.